Catalina Ciucu

Olen huomannut pohtivani yhä enemmän epätäydellisyyden, tasapainon ja rehellisyyden käsitteitä. Epätäydellisyys: Yleisesti ottaen enemmistö asettaa standardit. Usein näistä standardeista tulee oikea polku, ihanteellinen polku, täydellinen polku. Ironista kyllä, olemme omaksuneet ajatuksen, että täydellisyyttä ei ole olemassa, mutta silti etsimme sitä jatkuvasti ja hellittämättä. Usein emme ymmärrä, että monet asiat elämässä ovat täydellisen epätäydellisiä. Valintamme, visiomme, intohimomme, halumme, kokemuksemme, ajatuksemme, mieltymyksemme ja inhokkimme voivat olla täydellisen epätäydellisiä. Epätäydellisyys ylläpitää elämän ja maailmankaikkeuden tasapainoa. Tasapaino: Minusta tuntuu, ettemme puhu tarpeeksi tasapainosta. Ihmisinä meillä on sisäinen taipumus asettaa itsemme äärimmäisyyksiin. Käytämme huomattavasti aikaa puhuen ja miettien onnellisuutta ja surua. Sitten uuvutamme itsemme niiden tuntemiseen ja sivuutamme sen, että tasapaino on meille todellisuudessa hyödyksi. Tasapainoa on vaikea ylläpitää ja luultavasti mahdotonta pitää keskeytyksettä, ja se on tarve, johon meidän tulisi siirtää huomiomme. Rehellisyys: Pidän rehellisyyttä rohkeuden korkeimpana muotona ja todella Poweria vahvistavana ominaisuutena. Rehellisyys on vahvasti itsensä tuntemiseen ja rajoitustensa ymmärtämiseen liittyvä Poweria antava työkalu elämän navigointiin. Sen saavuttaminen voi olla raskasta, koska se vaikuttaa pelottavalta matkalta. Mutta kun tottuu olemaan rehellinen, syntyy palkitseva tunne, joka tasapainottaa pelon ja Powerin. Rehellisyys-epätäydellisyys-tasapaino. Nämä käsitteet saattavat vaikuttaa toisiinsa liittymättömiltä, mutta minulle ne ovat yhteydessä toisiinsa. Kun on rehellinen, suojaa itseään ja saa Poweria olla uskollinen itselleen, vapaa olemaan oma itsensä, vaikka olisikin epätäydellinen. Ja juuri tämä tasapainottaa elämää ja tasapainottaa standardeja ja stereotypioita.