Rebecca Holmberg Jensen

Minulle on etuoikeutettua ymmärtää Power jonakin, mikä Peppi-tyyliin tarkoittaa heittäytymistä asioihin, joita ei ole ennen kokeillut. Eikö se olekin elämän tosiasia, että kaikessa on ensimmäinen kerta? Power on enemmän kuin sitä. Se on asioiden tekemistä vaikeista lähtökohdista huolimatta. Kun lähtöviiva on 100 metriä muiden takana, mutta haluat ehdottomasti lähteä mukaan kilpailuun, koska olet tajunnut, että elämä on maraton, ei pikajuoksu, ja siksi ensimmäiset 100 metriä eivät ole ratkaisevia. Lapsena sijoitettuna ei ollut tähtiin kirjoitettu, että valmistuisin lukiosta kaksinumeroisella keskiarvolla tai selviäisin yliopistosta samalla kun yhä enemmän hoidan mielenterveysongelmista kärsivää ja koditonta äitiäni. Kun olin pienen lapsen vanhempi, vaativassa työssä ja samalla kokopäiväinen opiskelija, ihmiset pudistivat päätään, kun perustin oman yrityksen. Nykyään tuotteitamme myydään useissa tanskalaisissa myymälöissä, ja teimme yhteistyötä Estee Lauder Companyn kanssa viikkoa ennen kuin valmistuin opinnäytetyöstäni. Kun ilmoitin, että pieni kolmihenkinen perheeni toimisi vapaaehtoisena RedBarnet-ystävyysperheenä sosiaalisesti heikommassa asemassa olevan 7-vuotiaan pojan auttamiseksi, minut otettiin vastaan: "No, teillä ei ole edes perhettä Kööpenhaminassa auttamassa teitä jo olevan lapsenne kanssa?" "Ei", vastasin, "mutta teemme sen silti." Powerin löytäminen toimimiseen vaikeuksista huolimatta vaatii keskittymistä itseäsi pidemmälle, keskittymistä siihen, että jätätte maailman paremmaksi paikaksi kuin se oli silloin, kun saavuitte, keskittymistä siihen, että olette jonkun roolimalli. Ihmisinä ja yhteiskuntana meillä on vastuu auttaa toisiamme menestymään vaikeuksista huolimatta. Sukupuolesta, etnisestä taustasta ja yhteiskuntaluokasta riippumatta.