Rie Saaby

Makasin kuin kilpikonna selällään. Ylähuuli koukussa etuhampaiden päällä. Sormet jähmettyneet variksenjalkojen kaltaiseen kouristukseen. Silmät pyörivät holtittomasti. Hengitin hyperventiloiden enkä muistanut puoltakaan 17 kilometrin pyörämatkasta kotiin toimistolta - mutta se oli ollut nopea. Pöydällä oli kannettava tietokone. Irtisanoutumiskirje oli lähetetty. Jokin pisara oli saanut kupin pursuamaan yli. Se oli luultavasti ollut pintajännitteen alaisena useita vuosia. Sen jälkeinen aika kului henkiseen toipumiseen. Se vei kauan aikaa. Minulle on tullut hyvin selväksi, miten haluan elää elämääni. Minä olen se, joka on ratin takana ja hallitsee tilannetta. Sanon kyllä ja sanon ei. Uskon hyllyltä toiselle hyppimiseen - "oikea hylly" on vanhentunut käsite. Tai ainakin "oikea hylly" muuttuu ajan myötä. Minulle on tärkeää, vahvaa ja rohkeaa uskaltaa olla haavoittuvainen ja pyytää apua. Pidä huolta itsestäsi. Riko tabuja. Ota oman elämäsi ohjat käsiisi!