Trine Dyhr Hansen

Työurani alkuvaiheessa painotin paljon muiden ihmisten odotusten täyttämistä. Kollegoideni ja esimiesten ajattelu minusta ja saavutuksistani oli keskeistä itsetunnolleni. Vaikka sain paljon kiitosta - mikä antoi minulle energiaa ja intoa kaikkeen tekemiseeni - asetin muiden ihmisten tavoitteet ja heidän reaktionsa niihin itselleni menestyskriteeriksi. Lapsena Peppi Pitkätossu ja Ronja Rosvontytär kiehtoivat ja inspiroivat minua - heistä tuli roolimallejani elämässä: Ronja uteliaisuudellaan siihen, mitä oman "linnan" ulkopuolella on, sekä muihin ihmisiin. Ja Peppi lähestymistavastaan "En ole koskaan ennen kokeillut tuota, joten luultavasti pystyn siihen!". Molemmat olivat minulle järkeviä, ja minulla on edelleen tapana hypätä uusiin asioihin sekä intohimolla että seikkailunhalulla. Samalla tiedän, että kaikki uudet haasteet vaativat itsekuria, priorisointia ja energiaa. Olen ottanut Ronjan ja Pepin mukaani työelämääni. Tämä on tehnyt menestyskriteereistäni omiani, ja ne koostuvat merkityksen ja edistymisen näkemisestä uusien alueiden oppimisessa, vaikuttamisesta siihen, mitä voin hallita, ja itseni kehittämisestä ihmisenä matkan varrella. Teen toisinaan virheitä, enkä kadu sitä, koska se tuo aina mukanaan oppimista ja syvempää henkilökohtaista kehitystä. Voin lopulta hallita hyvin vähän ympärilläni tapahtuvia asioita, mutta sekä johtajana että ihmisenä päätän, miten reagoin. Tämä on minulle suurin Powerin muoto.