Mette Luxhøj

Onko mahdollista tuoda uusia näkökulmia sukupuolieroon? Lääketieteellisen teknologian alan johtajana näen, että matkani alkoi kauan sitten - omien ennakkoluulojeni vaikutuksesta olisin voinut kompastella. Tässä on muutamia otoksia elämästäni. Palaan ajassa taaksepäin, kun olin pieni tyttö. Leikkasin pitkät hiukseni pois kehujen takia. Jotenkin typerää, mutta myös kannanotto. Jo silloin halusin kehuja älykkyydestäni ja voitoistani, en hiuksistani tai ruskeista silmistäni. Kilpailin poikien kanssa sekä koripallossa että yleisurheilussa. Olin nopea ja vahva, mutta se ei riittänyt itselleni. Ajattelin, että olisi helpompaa olla poika isona. En pitänyt naiseksi tulemisesta. Ajattelin, että se teki minusta heikon. Vuosien varrella olen huomannut, ettei kyse ollut koskaan sukupuolesta sinänsä, vaan väärinkäsityksistä. Itseni omaksuminen sellaisena kuin olen, sai minut ymmärtämään, että vahvuuteni on syvästi ankkuroitu tapaan, jolla voitan haasteita, rikon rajoja, toimin tiiminä ja uhmaan stereotypioita. Vahvuus ei todellakaan ole sukupuolesta kiinni. Ihmistaitoni ovat vahvin valttini ihmisenä ja johtajana. Johtotehtäviin siirtyminen on ollut minulle uskomaton matka - täynnä jatkuvaa itsetutkiskelua ja potentiaalin toteuttamista. Olen todella kiitollinen niistä menestyksistä, joita olemme kollegoideni kanssa saavuttaneet yhdessä, ja kaikesta, mitä se on minulle opettanut. Unelmani ei kuitenkaan koskaan ollut tulla johtajaksi. En usko, että minua kannustettiin näkemään sitä polkua edessäni tai edes ajattelin sen olevan mahdollista, kun kasvoin. Astuin ehdottomasti ulos mukavuusalueeltani heti kun aloitin MedTechissä - usein yhtenä harvoista naisista huoneessa. Tunsin todella, että minun oli todistettava kyvykkyyteni - näytettävä vielä parempia tuloksia tullakseni huomatuksi ja tunnustetuksi. Minun näkökulmastani monet lahjakkaat naiset tuntuvat edelleen epäröivän astua johtotehtäviin tai heille ei anneta mahdollisuutta edes sellaisessa Pohjoismaassa kuin Tanska.